4.6 Fysikaaliset tekijät työpaikalla

Valtioneuvosto ja ministeriöt ovat antaneet useita työturvallisuuteen liittyviä asetuksia ja päätöksiä. Niin sanotuista fysikaalisista tekijöistä eli tärinästä, melusta, sähkömagneettisista kentistä ja keinotekoisesta optisesta säteilystä on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi vuosilta 2002–2006. Kaikista neljästä tekijästä on aikaisemmin ollut suomalaisia säädöksiä, ja tärinän ja melun osalta uusitut säädökset ovat hyvin paljon aikaisempien kaltaisia

VNa TYÖNTEKIJÖIDEN SUOJELEMISESTA TÄRINÄSTÄ AIHEUTUVILTA VAAROILTA 48/2005

”Tärinäasetus”

5 § Tärinäaltistuksen selvittäminen ja tunnistaminen

Työnantajan on selvitettävä työntekijöiden mahdollinen altistuminen tärinälle ja sen mukaisesti tunnistettava tärinää aiheuttavat tekijät.

6 § Altistustason arviointi ja mittaus

Työantajan on arvioitava ja tarvittaessa mitattava työntekijän tärinälle altistumisen taso.

9 § Haitta- ja vaaratekijöiden arviointi

Työnantajan on 5 ja 6 §:ssä tarkoitetun selvityksen ja määrityksen perusteella arvioi- tava haitta- ja vaaratekijöiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle (riskin arviointi). Työnantajalla tulee olla hallussaan riskin arvioinnin tulos, jonka hän voi sisällyttää työpaikkaselvitykseen tai muuhun selvitykseen. Työntekijällä tulee olla mahdollisuus saada tieto arvioinnin tuloksesta.

Riskin arviointiin voi sisältyä selvitys siitä, että perustellusta syystä yksityiskohtaisem- pi riskien arviointi ei ole tarpeellinen.

Riskin arviointi on pidettävä ajan tasalla ja tarkistettava erityisesti, kun työmenetel- missä tai työolosuhteissa on tapahtunut sen kannalta merkittäviä muutoksia tai kun työntekijän terveydentilan seuranta osittaa sen tarpeelliseksi.

Työterveyshuollon palvelujen tuottajan velvollisuudesta antaa työnantajalle tarpeelli- sia tietoja säädetään erikseen.

17 § Työntekijöille annettava opetus ja ohjaus

Työnantajan on annettava työssään tärinälle altistuville työntekijöille tarpeelliset tiedot 9 §:ssä tarkoitetun riskinarvioinnin tuloksista sekä opetusta ja ohjausta erityisesti:

  • tärinästä aiheutuvien vaarojen tai haittojen poistamisesta tai vähentämisestä mahdollisimman alhaiselle tasolle
  • tärinäaltistuksen raja- ja toiminta-arvoista
  • tärinän arviointi- ja mittaustuloksista
  • terveydellisistä haitoista ja vaaroista, joita työvälineet mahdollisesti aiheuttavat työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle
  • turvallisista työtavoista
  • tärinästä aiheutuvien vammojen ja oireiden tunnistamisesta ja ilmoittamisesta
  • työterveyshuollosta ja sen

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050048

VNa TYÖNTEKIJÖIDEN SUOJELEMISESTA MELUSTA AIHEUTUVILTA VAAROILTA 85/2006

”Meluasetus”

6 § Melualtistuksen selvittäminen ja tunnistaminen

Työnantajan on selvitettävä työntekijöiden mahdollinen altistuminen melulle ja sen mukaisesti tunnistettava melua aiheuttavat tekijät.

7 § Altistumisen arviointi ja mittaus

Työnantajan on arvioitava ja tarvittaessa mitattava työntekijän melulle altistuminen. Mittaustulosten arvioinnissa on otettava huomioon mittauksen epätarkkuudet.

8 § Arviointi- ja mittausmenetelmät

Melulle altistumisen arviointi ja mittaus on suunniteltava ja toteutettava asianmukai- sesti sekä toistettava tarvittaessa. Arvioijan tai mittaajan tulee olla työterveyshuollon asiantuntija tai muu työnantajan palveluksessa oleva tai ulkopuolinen henkilö, jolla on tarvittava kyky ja taito arvioida ja mitata melua. Altistumisen arvioinnissa ja mittauk- sessa on käytettävä vallitseviin olosuhteisiin soveltuvia menetelmiä ja laitteita.

Menetelmien ja laitteiden on oltava sellaisia, että ne soveltuvat 3 §:ssä mainittujen äänen huippupaineen sekä päivittäisen ja viikoittaisen melualtistuksen määrittelyyn sekä sen toteamiseen, onko 4 §:ssä säädetyt arvot ylitetty. Altistumisen mittauksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota mitattavan melun ominaisuuksiin, altistuksen kestoon sekä työympäristön ja mittauslaitteiden ominaisuuksiin.

Jos mittaus tai arviointi perustuu näytteenottoon, mittauksen tai arvioinnin tuloksen on edustettava työntekijän henkilökohtaista altistusta.

9 § Altistustietojen säilyttäminen

Työnantajan on säilytettävä tiedot arvioiduista ja mitatuista altistustasoista niin kauan kuin se voi olla kyseisen arviointi- ja mittauskohteen osalta työntekijöiden melulle altistumisen arvioinnin ja ehkäisemisen kannalta tarpeen.

Potilastietojen säilyttämisestä säädetään erikseen.

10 § Haitta- ja vaaratekijöiden arviointi

Työnantajan on 6 ja 7 §:ssä tarkoitetun selvityksen ja määrityksen perusteella arvioitava haitta- ja vaaratekijöiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle (riskin arviointi). Työnantajalla tulee olla hallussaan riskin arvioinnin tulos, jonka hän voi sisällyttää työpaikkaselvitykseen tai muuhun selvitykseen. Työntekijällä tulee olla mahdollisuus saada tieto arvioinnin tuloksesta.

Riskin arviointi on pidettävä ajan tasalla ja tarkistettava erityisesti, kun työmenetelmissä tai työolosuhteissa on tapahtunut riskin arvioinnin kannalta merkittäviä muutoksia tai kun työntekijän terveydentilan seuranta osoittaa sen tarpeelliseksi.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2006/20060085

VNa TYÖNTEKIJÖIDEN SUOJELEMISEKSI OPTISELLE SÄTEILYLLE ALTISTUMISESTA AIHEUTUVILTA VAAROILTA (146/2010)

1 § Tarkoitus

Tämän asetuksen tarkoituksena on työntekijän suojeleminen työssä esiintyviltä vaaroilta ja haitoilta, jotka aiheutuvat tai saattavat aiheutua altistumisesta keinotekoiselle eli muulle kuin luonnon optiselle säteilylle.

2 § Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan työhön, johon sovelletaan työturvallisuuslakia (738/2002) ja jossa optisesta säteilystä aiheutuu tai saattaa aiheutua vaaraa työntekijän silmien tai ihon terveydelle.

3 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

  1. optisella säteilyllä keinotekoista sähkömagneettista säteilyä aallonpituusalueella 100 nanometriä (nm) – 1 millimetriä (mm);
  2. ultraviolettisäteilyllä optista säteilyä aallonpituusalueella 100 – 400 nm;
  3. näkyvällä säteilyllä eli valolla optista säteilyä aallonpituusalueella 380 – 780 nm;
  4. infrapunasäteilyllä optista säteilyä aallonpituusalueella 780 nm –1 mm;
  5. laserilla laitetta, joka voidaan saada tuottamaan tai vahvistamaan sähkömagneettista säteilyä optisen säteilyn aallonpituusalueella pääasiassa hallitun emissioprosessin avulla;
  6. lasersäteilyllä laserista tulevaa optista säteilyä;
  7. epäkoherentilla säteilyllä optista säteilyä, joka on muuta kuin lasersäteilyä;
  8. altistumisen raja-arvoilla optiselle säteilylle altistumisen rajoja, jotka perustuvat suoraan todettuihin terveysvaikutuksiin ja biologisiin näkökohtiin;
  9. irradianssilla (E) tietylle pinnalle kohdistuvaa säteilytehoa pinta-alayksikköä kohti ilmaistuna watteina neliömetriä kohti (W m–2);
  10. energiatiheydellä (H) tehotiheyden aikaintegraalia ilmaistuna jouleina neliömetriä kohti (J m-2);
  11. radianssilla (L) säteilytehoa avaruuskulmayksikköä ja pinta-alayksikköä kohti ilmaistuna watteina neliömetriä ja steradiaania kohti (W m-2sr-1).

4 § Altistumisen raja-arvot

Epäkoherentille säteilylle altistumisen raja-arvot vahvistetaan liitteessä I. Lasersäteilylle altistumisen raja-arvot vahvistetaan liitteessä II.

Näiden rajojen noudattamisella varmistetaan optiselle säteilylle altistuvien työntekijöiden suojeleminen kaikilta tunnetuilta haitallisilta terveysvaikutuksilta.

5 § Optisen säteilyn selvittäminen

Työnantajan on tunnistettava optista säteilyä aiheuttavat lähteet ja sen mukaisesti selvitettävä, altistuvatko työntekijät optiselle säteilylle.

6 § Altistumistason arviointi, mittaus ja laskenta

Työnantajan on arvioitava työntekijän optiselle säteilylle altistumisen taso. Tarvittaessa työnantajan on joko mitattava tai laskettava tämä.

8 § Altistumistietojen säilyttäminen

Työnantajan on säilytettävä tiedot arvioiduista, mitatuista ja lasketuista altistumistasoista niin kauan kuin se on arvioinnin, mittauksen tai laskennan osalta kohteen optiselle säteilylle altistumisen arvioinnin ja ehkäisemisen kannalta tarpeen.

9 § Vaaran arviointi

Työnantajan on 5 ja 6 §:ssä tarkoitetun selvityksen ja määrityksen perusteella arvioitava vaaran merkitys työntekijöiden terveydelle. Työnantajalla tulee olla hallussaan tämän riskin arvioinnin tulos, jonka hän voi sisällyttää työpaikkaselvitykseen tai muuhun selvitykseen. Työntekijällä tulee olla mahdollisuus saada tieto arvioinnin tuloksesta.

Riskin arviointiin voi sisältyä selvitys siitä, että yksityiskohtaisempi riskien arviointi ei ole tarpeellinen riskin luonteen ja laajuuden vuoksi. Riskin arviointi on pidettävä ajan tasalla ja tarkistettava erityisesti, kun työmenetelmissä tai työolosuhteissa on tapahtunut sen kannalta merkittäviä muutoksia tai kun työntekijän terveydentilan seuranta osoittaa sen tarpeelliseksi.

11 § Altistumisen ehkäiseminen tai vähentäminen

Työnantajan on poistettava optiselle säteilylle altistumisesta työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvat vaarat tai, jollei tämä ole mahdollista, vähennettävä ne

mahdollisimman alhaiselle tasolle, ottaen huomioon tekninen kehitys ja vaaran tai haitan ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi käytettävissä olevat toimenpiteet.

12 § Toimenpiteet raja-arvojen ylittymisen uhatessa

Jos riskin arvioinnin tulokset osoittavat, että työntekijät saattavat altistua raja-arvot ylittävälle optiselle säteilylle, työnantajan on laadittava ja toteutettava ohjelma raja-arvot ylittävän altistumisen ehkäisemiseksi (torjuntaohjelma).

Työpaikoilla, joissa työntekijät saattavat altistua raja-arvot ylittävälle optiselle säteilylle, työnantajan on ilmoitettava optisesta säteilystä asianmukaisin merkein, ja kyseiset alueet on merkittävä ja pääsyä niille rajoitettava, jos se on teknisesti mahdollista.

14 § Toimenpiteet raja-arvon ylittyessä

Jos työntekijän altistuminen optiselle säteilylle ylittää 4 §:ssä säädetyn raja-arvon, työnantajan on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin altistuksen vähentämiseksi alle raja-arvon.

Työnantajan on selvitettävä raja-arvon ylittymisen syyt ja muutettava suojausta ja ennaltaehkäisyä niin, että ylitys ei toistu.

16 § Työntekijöille annettava opetus ja ohjaus

Työnantajan on annettava työssään optiselle säteilylle altistuville työntekijöille tarpeelliset tiedot 8 §:ssä tarkoitetun riskin arvioinnin tuloksista sekä opetusta ja ohjausta erityisesti:

  1. toimenpiteistä optisesta säteilystä aiheutuvien vaarojen ja haittojen poistamiseksi tai vähentämiseksi mahdollisimman vähäisiksi;
  2. 2)  altistumisen raja-arvoista sekä mahdollisista riskeistä;
  3. altistumisen arviointi-, mittaus- ja laskentatuloksista sekä niiden merkityksestä turvallisuuden ja terveyden kannalta;
  4. optisesta säteilystä aiheutuvien haitallisten terveysvaikutusten tunnistamisesta ja ilmoittamisesta;
  5. 5)  työterveyshuollosta ja sen toiminnasta;
  6. turvallisista työtavoista, sekä
  7. asianmukaisten henkilönsuojainten oikeasta käytöstä.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100146

Valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemiseksi sähkömagneettisista kentistä aiheutuvilta vaaroilta 388/2016

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään työturvallisuuslain (738/2002) nojalla:

1 § Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan työhön, jossa työntekijät altistuvat tai saattavat altistua tunnetuille sähkömagneettisten kenttien lyhytaikaisille, suorille biofysikaalisille tai epäsuorille vaikutuksille.

Tätä asetusta ei sovelleta mahdollisiin pitkäaikaisvaikutuksiin eikä vaikutuksiin, jotka aiheutuvat kontaktista jännitteisiin johtimiin.

Työntekijöiden terveydentilan seurannasta säädetään työterveyshuoltoa koskevassa lainsäädännössä.

2 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

  1. sähkömagneettisilla kentillä staattisia sähkökenttiä, staattisia magneettikenttiä ja ajallisesti vaihtelevia sähkökenttiä, magneettikenttiä ja sähkömagneettisia aaltoja, joiden taajuus on enintään 300 GHz;
  2. suorilla biofysikaalisilla vaikutuksilla välittömiä vaikutuksia, jotka ilmenevät sähkömagneettisessa kentässä olevassa ihmiskehossa tapahtuvan lämpötilan nousun tai sähkövirtojen lisääntymisen aiheuttamina vaikutuksina;
  3. epäsuorilla vaikutuksilla kontaktivirtoja ja muita sellaisia sähkömagneettisen kentän aiheuttamia välillisiä vaikutuksia, joista voi aiheutua vaaraa työntekijän terveydelle tai turvallisuudelle;
  4. altistumisraja-arvoilla arvoja, jotka on asetettu biofysikaalisten ja biologisten tekijöiden, erityisesti tieteellisesti vakiintuneiden lyhytaikaisten ja akuuttien suorien vaikutusten perusteella;
  5. terveysvaikutusraja-arvoilla altistumisraja-arvoja, joiden ylittyessä työntekijälle saattaa aiheutua kudosten liiallista lämpenemistä tai hermo- ja lihaskudoksen stimuloitumista tai muita haitallisia terveysvaikutuksia;
  6. aistimusraja-arvoilla aistinelimiin kohdistuvia vaikutuksia aiheuttavia altistumisraja-arvoja, joiden ylittyessä työntekijälle saattaa aiheutua hetkellisesti aistihavaintojen häiriöitä ja aivotoiminnan vähäisiä muutoksia;
  7. toimenpidetasoilla toiminnallisia tasoja, joilla osoitetaan asianomaisten altistumisraja-arvojen noudattaminen tai joilla tarvittaessa toteutetaan tämän asetuksen mukaiset suojaavat tai ehkäisevät toimenpiteet;
  8. sähkökenttien matalilla ja korkeilla toimenpidetasoilla tasoja, jotka liittyvät tämän asetuksen mukaisiin suojaaviin tai ehkäiseviin toimenpiteisiin;
  9. magneettikenttien matalalla toimenpidetasolla tasoa, joka on yhteydessä aistimusraja-arvoon;
  10. magneettikenttien korkealla toimenpidetasolla tasoa, joka on yhteydessä terveysvaikutusraja-arvoon.

3 § Altistumisraja-arvot

Sähkömagneettisille kentille altistumiseen liittyvät fysikaaliset suureet esitetään liitteessä I.

Muihin kuin lämpövaikutuksiin perustuvista terveysvaikutusraja-arvoista ja aistimusraja-arvoista sekä toimenpidetasoista säädetään liitteessä II.

Lämpövaikutuksiin perustuvista terveysvaikutusraja-arvoista ja aistimusraja-arvoista sekä toimenpidetasoista säädetään liitteessä III.

4 § Altistumisraja-arvojen noudattaminen

Työnantajan on noudatettava altistumisraja-arvoja.

Terveysvaikutusraja-arvoja ja aistimusraja-arvoja katsotaan noudatetun, kun työnantaja osoittaa, että liitteissä II ja III esitetyt toimenpidetasot eivät ylity.

Jos toimenpidetasot ylittyvät, työnantajan on viipymättä varmistettava, että terveysvaikutusraja-arvot ja aistimusraja-arvot eivät ylity ja osoitettava näiden raja-arvojen noudattaminen 6 §:ssä tarkoitetuilla altistumisen arviointimenetelmillä.

5 § Toimenpidetasojen ja aistimusraja-arvojen ylittäminen

Sen estämättä, mitä 4 §:ssä säädetään, voidaan toimenpidetasot ja aistimusraja-arvot ylittää perustelluista syistä seuraavasti:

1) 1 Hz–10 MHz sähkökentän matalat toimenpidetasot (liite II, taulukko B1) voidaan ylittää, jos

  • a) terveysvaikutusraja-arvot (liite II, taulukko A2) eivät ylity;
  • b) kivuliaita tai työskentelyä haittaavia kipinäpurkauksia ja kontaktivirtoja (liite II, taulukko B3) ehkäistään suojaavilla toimenpiteillä; ja
  • c) työntekijöille on annettu opetusta ja ohjausta kipinäpurkausten ja kontaktivirtojen mahdollisesti aiheuttamien hetkellisten ja ärsyttävien aistimusten mahdollisuudesta ja merkityksestä terveydelle;

2) 1 Hz–10 MHz magneettikentän matalat toimenpidetasot (liite II, taulukko B2) voidaan ylittää, jos

  • a) aistimusraja-arvojen ylittyminen on tilapäistä;
  • b) terveysvaikutusraja-arvot (liite II, taulukko A2) eivät ylity;
  • c) vaarojen arviointi saatetaan ajan tasalle ja ryhdytään ehkäiseviin toimenpiteisiin, mikäli ilmenee selkeästi magneettikenttiin liittyviä hetkellisiä ja epätavallisia valoaistimuksia tai muita aistimuksia; ja
  • d) työntekijöille on annettu opetusta ja ohjausta hetkellisten ja selkeästi magneettikenttiin liittyvien epätavallisten valoaistimusten tai muiden aistimusten mahdollisuudesta ja niiden merkityksestä terveydelle;

3) 0–1 Hz staattisen magneettikentän aistimusraja-arvot (liite II, taulukko A1) voidaan ylittää, jos

  • a) ylittyminen on tilapäistä;
  • b) terveysvaikutusraja-arvot (liite II, taulukko A1) eivät ylity;
  • c) on toteutettu kulunvalvontaa ja muita suojaavia toimenpiteitä;
  • d) vaarojen arviointi saatetaan ajan tasalle ja ryhdytään toimenpiteisiin, mikäli hetkellisiä magneettikenttään selvästi liittyviä aistimuksia, kuten huimausta tai pahoinvointia ilmenee; ja
  • e) työntekijöille on annettu opetusta ja ohjausta hetkellisten aistimusten mahdollisuudesta ja niiden merkityksestä terveydelle;

4) 1–400 Hz ulkoisen sähkö- ja magneettikentän aiheuttaman sisäisen sähkökentän aistimusraja-arvot (liite II, taulukko A3) voidaan ylittää, jos

  • a) ylittyminen on tilapäistä;
  • b) terveysvaikutusraja-arvot (liite II, taulukko A2) eivät ylity;
  • c) vaarojen arviointi saatetaan ajan tasalle ja ryhdytään toimenpiteisiin, mikäli ilmenee hetkellisiä ulkoisen sähkö- ja magneettikentän aiheuttamaan kehon sisäiseen sähkökenttään selvästi liittyviä epätavallisia valoaistimuksia ja muita epätavallisia aistimuksia;
  • d) työntekijöille on annettu opetusta ja ohjausta hetkellisten aistimusten mahdollisuudesta ja niiden merkityksestä terveydelle;

5) 0,3–6 GHz sähkömagneettisen kentän aistimusraja-arvo (liite III, taulukko A2) voidaan ylittää, jos

  • a) ylittyminen on tilapäistä;
  • b) terveysvaikutusraja-arvot (liite III, taulukko A1) eivät ylity; ja
  • c) työntekijöille on annettu opetusta ja ohjausta hetkellisten sähkömagneettisen kentän aiheuttamien mikroaaltopulssien aiheuttamien epätavallisten kuuloaistimusten mahdollisuudesta ja niiden merkityksestä terveydelle.

6 § Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi

Sen lisäksi, mitä työturvallisuuslain (738/2002) 10 §:ssä säädetään työn vaarojen selvittämisestä ja arvioimisesta, työnantajan on otettava vaarojen arvioinnissa huomioon erityisesti:

  1. liitteissä II ja III säädetyt terveysvaikutusraja-arvot, aistimusraja-arvot ja toimenpidetasot;
  2. altistumisen toistuvuus, taso, kesto ja tyyppi, mukaan lukien altistumisen jakautuminen työntekijöiden kehoon ja työpaikkatilaan;
  3. suorat biofysikaaliset vaikutukset;
  4. sähkömagneettisten kenttien vaikutus sellaisten työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, jotka ovat erityisen alttiita riskeille;
  5. muut mahdolliset epäsuorat vaikutukset;
  6. sellaiset korvaavat laitteet, joilla sähkömagneettisille kentille altistumista voidaan vähentää;
  7. laitevalmistajien antamat tiedot;
  8. altistuminen useille sähkömagneettisia kenttiä aiheuttaville lähteille;
  9. samanaikainen altistuminen useille eritaajuisille kentille;
  10. terveydentilan seurannassa saadut tiedot ja muut työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät tiedot.

Jos työnantaja ei voi luotettavasti laitevalmistajien antamien tai muuten saatavilla olevien tietojen perusteella varmistua siitä, että altistumisraja-arvoja noudatetaan, on työntekijöiden altistumista arvioitava mittauksin tai laskelmin. Tällöin on otettava huomioon mittauksiin ja laskelmiin liittyvät epävarmuustekijät. Sähkömagneettisille kentille altistumisen arvioinnissa, mittaamisessa ja laskennassa on otettava huomioon asiaa koskevat kansainväliset standardit ja asiaan liittyvät altistumistietokannat.

Vaarojen arviointiin voi sisältyä selvitys siitä, että yksityiskohtainen vaarojen arviointi ei ole tarpeellinen. Vaarojen arviointia ei tarvitse sähkömagneettisten kenttien osalta tehdä sellaisella työpaikalla, joka on avoin yleisölle ja jolla käytetään käyttötarkoituksensa mukaisesti vain vaatimustenmukaisia, julkiseen käyttöön tarkoitettuja laitteita.

7 § Toimenpiteet toimenpidetasojen ylittyessä

Jos liitteissä II ja III säädetyt toimenpidetasot ylittyvät, työnantajan on laadittava ja toteutettava vaarojen arvioinnin perusteella suunnitelma terveysvaikutusraja-arvot ja aistimusraja-arvot ylittävän altistumisen estämiseksi (toimintasuunnitelma). Toimintasuunnitelmaa ei tarvitse laatia, mikäli vaarojen arvioinnin tulos osoittaa, että altistumisraja-arvot eivät ylity ja että kentästä ei aiheudu vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle.

Ne työntekoalueet, joissa työntekijät vaarojen arvioinnin mukaan todennäköisesti altistuvat toimenpidetasot ylittäville sähkömagneettisille kentille, on osoitettava sähkömagneettisia kenttiä kuvaavin merkein. Nämä alueet on yksilöitävä ja pääsy niille on tarvittaessa rajoitettava. Sähkömagneettisia kenttiä kuvaavia merkkejä ja pääsyrajoituksia ei vaadita, jos pääsy näille alueille on asianmukaisesti rajoitettu muista syistä ja työntekijöille on tiedotettu sähkömagneettisista kentistä aiheutuvista vaaroista.

8 § Toimintasuunnitelman sisältö

Toimintasuunnitelman tulee sisältää teknisiä ja toiminnan järjestelyä koskevia toimenpiteitä, joilla estetään terveysvaikutusraja-arvot ja aistimusraja-arvot ylittävä altistuminen. Suunnitelmassa on otettava huomioon erityisesti seuraavat suojaavat tai ehkäisevät toimenpiteet:

  • vaihtoehtoiset työmenetelmät, joissa sähkömagneettisille kentille altistuminen on vähäisintä;
  • mahdollisimman heikkoja sähkömagneettisia kenttiä lähettävien laitteiden valitseminen;
  • tekniset toimenpiteet sähkömagneettisten kenttien emissiovaikutuksen vähentämiseksi;
  • toimenpiteet alueen rajaamiseksi ja sinne pääsyn rajoittamiseksi;
  • toimenpiteet, menettelyt ja tekniset keinot, joilla torjutaan kipinäpurkauksia ja kontaktivirtoja;
  • työntekijöiden opetus ja ohjaus;
  • työssä käytettävien työvälineiden ja työpaikoilla ja työpisteissä käytettävien järjestelmien huolto-ohjelmat;
  • työpaikkojen ja työpisteiden suunnittelu;
  • altistuksen keston ja voimakkuuden rajoittaminen;
  • henkilönsuojaimien saatavuus.

9 § Vaaroille erityisen alttiit työntekijät

Saatuaan tiedon työntekijän erityisestä alttiudesta sähkömagneettisten kenttien haittavaikutuksille, työnantajan on laadittava ja toteutettava vaarojen arviointiin perustuva suunnitelma toimenpiteistä, joilla tällaista työntekijää estetään altistumasta sähkömagneettisten kenttien aiheuttamille haittavaikutuksille.

10 § Toimenpiteet terveysvaikutusraja-arvon ja aistimusraja-arvon ylittyessä

Jos työntekijän altistuminen ylittää liitteissä II ja III säädetyn terveysvaikutusraja-arvon tai aistimusraja-arvon muissa kuin 5 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, työnantajan on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin altistuksen vähentämiseksi alle raja-arvon.

Työnantajan on selvitettävä raja-arvon ylittymisen syyt ja muutettava suojaavia ja ehkäiseviä toimenpiteitä, jotta ylitys ei toistu. Työnantajalla tulee olla hallussaan tieto raja-arvon ylittymisen syistä.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20160388